Niin, otettiin sitten sunnuntaina uusiksi leivontahomma, oikein koko lapsikatraan kera. Esikoinenkin oli innokkaana auttamassa. Nyt oli jopa ihkauusi sähkövatkain! Kuopus muistutti mua vielä, että "Äiti, muista sit laittaa tällä kertaa se taikina siihen mustalle pellille!". Pikku Hassutus... <3

No, käytin kuitenkin irtopohjavuokaa, sopi se siinäkin paistumaan. Mutta! Ohjeessa neuvottiin paistamaan 20-30 minuuttia, jouduttiin paistamaan tunti ennen kuin oli kypsä. Ja lopputulos? Aivan karmean makuista!!! Hassutus arveli, että ehkä se on sit parempaa kun laitetaan siihen kuorrutus. Pippuri väitti, että hyvää on... Loppujen lopuksi ainoastaan Pippuri söi yhden palan ja kimpassa rapsuttelivat kuorrutteet pinnalta, loput lensi roskiin. Eikä kysellyt kukaan mihin kakku katosi. Eli ei siis enää IKINÄ Nalle Puhin hunajapaloja!

Aika kummallista muuten että kun koko perhe ruokailee yhdessä niin keittiön kaaos jotenkin kummallisesti lankeaa minun siivottavaksi. Sunnuntaina herkuteltiin tortilloilla. Yksi kerrallaan väki kaikkosi keittiöstä kukin tahoilleen, lapset leikkimään, Mies sohvalle, ja jäljelle jäin minä. Liputin Pippurin takaisin keittiöön tyhjentämään tiskikonetta (viikonloppuisin ja lomilla lapsilla on tiskivuorot) ja siivosin ja kuurasin mielessäni mutisten paikat kuntoon. Onko tämä ymmärrettävä niin, että viimeinen korjaa jäljet? Olenko siis vain liian hidas? Täytyypä testata.

Kummasti vaan neljän toipumispäivän aikana pyykkivuori on kasvanut arvaamattomiin mittoihin! Sitä on nyt sitten pitänyt selvitellä. Harmi, ettei näitä hommia voi tehdä sisälle jos tietää että on muutaman päivän "työkyvytön". Ne vaan kasaantuu...

Äh, kylläpä tuli tylsää tekstiä. Pyydän anteeksi!