Pippuri on kuumeessa. Kolmatta päivää eskarista kotona, yskii ja röhii ja eilen nousi kuume. Voihan kettu! Se tyttö on harvoin ollut kipeenä, tosin silloin kun on niin kunnolla, mutta tänä talvena on ollut vähän väliä kurkkukipua, päänsärkyä, lämpöä. Silmätulehdus lokakuussa, poskiontelontulehdus ennen joulua. Pitääköhän taas käyttää lääkärissä.

Onneksi nykyään ei enää ole usein sellaisia öitä kuin viime yö oli. Klo 3.47 Pippuri huusi yläkerrassa. Kysyi joko on kohta aamu, joi lasillisen vettä ja pisti pään tyynyyn. Tunti siitä ja Pippuri huusi taas. Nyt oli niin kova nälkä, että koski mahaan. Nappasin tytön petivaatteet kainaloon, peittelin hänet isänsä viereen, keräsin omat kimpsut ja painelin sohvalle. Taas meni tunti ja Hassutus huusi yläkerrassa. Keräsin sitten kimpsuni ja painelin yläkertaan Pippurin sänkyyn, Hassutuksen seuraksi. Poika kävi vessassa, kaiveli tyynynsä alta piirrustuksen jonka oli illalla mulle piirtänyt, ja jatkoi uniaan. Tunti siitä soi herätyskello ja oli aika herätellä Elovena  kouluun. Neiti sai valtavat kilarit kun en antanut lähteä kouluun Aino-tossuissa -20 asteen pakkasella. Mikä aamu!

Taas kerran mietin sitä että mistähän ihmeestä sekin johtuu, että lapsilla on juuri silloin asiaa Äidille kun Äiti on puhelimessa, vessassa tai tekemässä jotain omaa (tärkeää?) juttua. Ihan kuin Äiti pystyis sieltä vessasta käsin ruokkimaan nälkäiset lapset tai ihan kuin juuri sen puhelun aikana olisi aivan pakko välittömästi selvittää jotain asiaa. Ja annahan olla jos Äiti soittaa jollekin toiselle Äidille! Ei se vielä riitä että pitää niitä omia kullanmuruja hätistellä siitä ympäriltä kun vielä kuuluu sieltä puhelimen kautta muiden lasten kiljuminen kymmenkertaisella äänenvoimakkuudella omaan korvaan.

Toissapäivänä oli taas nilkkoja myöten lunta ulkona. Meinasin ensin että lakaisen vaan portaat mutta teinkin sitten lumityöt koko pihasta. (Jätin tosin auran jättämät vallit miehen iloksi kun hän tulee töistä.) Ei ihan täydellä teholla vielä pystynyt rehkimään kun vähän vielä on haavat arkana.

Eipä ole paljon kilot karisseet! Kunhan pääsen kunnolla vauhtiin ja paikat kuntoon niin katotaan! Heitin lapsille haasteen: koko helmikuu ilman karkkia niin saavat 20 euroa. Kaksi pienempää lähti haasteeseen mukaan, Elovena vielä harkitsee. Hän on varsinainen herkkuhiiri, että ihmettelen jos pystyy siihen. Kysyi lähdenkö minä mukaan, tiukkaa tekee kyllä, nimimerkillä piti eilen ostaa niitä uusia Dumle Cashew suklaita ja ai ai että oli hyviä! Mutta kai se on tukilakkoon ryhdyttävä, ei se missään nimessä pahaa tekisi.