Uusi yritys. Tein jo kirjoituksen aamulla mutta se hävisi... You live, you learn.

Tästä viikosta nyt ei kauheesti ole kertomista. Jumpat pidin maanantaina ja tiistaina, lumitöistä nyt on turha enää edes mainita. Keskiviikkona olin pienessä leikkauksessa ja nyt parantelen sitten haavojani eli tauko liikuntaan tuli pakosta. Tylsää olla toipilaana. Tekisi mieli lähteä edes pienelle kävelylle. Katsotaan kykenenkö tänään jo.

Mieskin tuli sopivasti kipeäksi juuri kun minun piti lähteä sairaalaan. Flunssa jyllää perheessä. Ollaan sit oltu molemmat toistaitoisina ja sen on kyllä huusholli näköinenkin! No, on Mies kyllä ruuat laittanut lapsille ja kuskannut eskariin, kouluun, harrastuksiin, käynyt kaupassa. Pakolliset vain tietenkin, ei ylimääräistä rehkimistä. Koska sairas mieshän on todellakin SAIRAS.   No ei, vitsi vitsi, pääasia että perushommat pelaa.

Tänään lupasin Tytölle (keskimmäiseni) että leivotaan Nalle Puhin hunajapaloja. En ole mikään innokas leipuri mutta pakkohan se on välillä, lasten takia. Kokkaus muutenkaan ei ole mun juttu, pakkopullaa lähinnä. Mies laittaa onneksi tänään(kin) ruokaa, karjalanpaistia. Minä en juurikaan syö lihaa mutta välillä on pakko jos ei jaksa laittaa itselleen erikseen kasvispöperöitä, kuten tänään. Toisaalta taas, jo lapsena karjalanpaisti oli oikeastaan ainoa liharuoka mitä suostuin syömään ja Mies tekee erinomaista paistia, joten eipä tässä ole valittamista.

Ajattelin tarttua puikkoihin taas aikani kuluksi. Neuloin itselleni Novitan Rose Mohairista ihanan pipon ja olen jo yhdelle kaverille tilauksesta neulonut samanlaisen. Siskonikin haaveilee sellaisesta joten ajattelin yllättää hänet. Joulun jälkeen neuloin pitkästä aikaa sukat. Olin unelmoinut pitkävartisista villasukista ja päätinkin kokeilla miten onnistuu. Yhdet sukat olen aikaisemmin vasta neulonut joten en mikään konkari tosiaan ole. Lisäksi ohjeessa oli virhe ja jouduin vähän purkamaan mutta järkeilemällä sain kuin sainkin itselleni sukat valmiiksi! Ja olin niin tyytyväinen itseeni. Esikoinenkin piti sukista ja ajattelin että sellaiset sopisi hyvin talvella ratsastussukiksi joten teen varmaankin hänelle samanlaiset.

Joululomalla kaivelin viimeinkin kaapista pari kolme vuotta siellä odotelleen 1000 palan palapelin. Kokosin sen valmiiksi ja tuolla se odottaa liimaamista. Koskaan en ole kokeillut palapeliliimaa, nyt alkaa olla totuuden hetket. Saa nähdä kuinka onnistuu!